23.6. kippari Kai Valtari, miehistö 5. Sari, Heta, Mia, Niina, Sonja
Kotoa kohti Taalintehdasta. Ensimmäiseen päivään kuului perehdytystä veneeseen ja turvallisuusasioiden läpikäyntiä. Köydet irrotettiin klo 12 ja sitten suuntasimme kohti uusia seikkailuja. Veneen kokka suunnattiin kohti Högsåraa.
Matkan varrella tutuksi tulivat erilaiset merimerkit ja maisemanavigointi merikartan avulla. Yhdessä tutkimme merikarttaa ja hahmottelimme ajettavaa reittiä. Välillä vaati yhteistä pohdintaa, että tunnistimme näkemämme merimerkit kartalta ja osasimme suunnata oikeaan suuntaan. Kaikki pääsivät myös vuorollaan ohjaamaan venettä pinnalla. Pienen harjoittelun jälkeen veneen ohjaaminen alkoi sujua kaikilta. Onnistumisen riemua oli ilmassa, kun vene kulki mallikkaasti haluttuun suuntaan. Matkalla tutustuimme toisiimme ja ihailimme kaunista saaristoa. Monilla meistä ei ollut juurikaan aikaisempaa kokemusta purjehduksesta, mutta kaikilla on intoa oppia ja sitä vartenhan täällä ollaan. Oli hauskaa jakaa uutta yhteistä kokemusta näin mukavan porukan kanssa.
Navigoinnin ja veneen ohjauksen lisäksi, moni muukin asia on uutta. Miten veneen kannella liikutaan, miten ruuat saadaan laitettua pienissä tiloissa. Onneksi tässä on vielä monta päivää matkaa jäljellä, sillä on vielä paljon opittavaa. Yhdessä tekeminen on ollut mukavaa ja odotamme jo tulevia päiviä ja mitä ne tuovat tullessaan.
Högsårassa kävelimme läheiseen kahvilaan nauttimaan kauniista miljööstä ja hyvistä syötävistä. Harmittavasti iltapäivä oli melko sateinen, joten emme tutkineet saaren jokaista polkua. Illalla pääsimme saunomaan vierasvenesataman saunaan. Rohkeimmat kävivät myös uimassa, vaikka vesi ei ollut vielä erityisen lämmintä.
kirjoitti Heta
24.6.2025
Eilisen etappi oli Högsåra - Hanko. Päivän sääennuste oli melko huono ja jo illalla päätettiin lähteä matkaan aamun sateiden jälkeen. Illan ja yön sateiden jälkeen aamulla herättiin ajoissa kosteissa tunnelmissa ja harjoiteltiin aamupuuron ja kahvin keittoa veneen pienissä neliössä. Hyvin mahtui kuusi henkilöä pöydän ääreen aamiaiselle suunnittelemaan päivän reittiä ja työnjakoa.
Ensimmäisen päivän opit oli jääneet hyvin mieleen ja nyt kaikilla oli uutta intoa oppia lisää purjehtimisen saloja. Satamasta lähdettiin moottorilla vastaisen tuulen vuoksi. Odotimme malttamattomana kapteenin kehotusta nostaa purjeet ja Kasnäsin kohdilla pääsimme nostamaan ensimmäistä kertaa purjetta.
Keulapurje nostettiin sujuvasti kahden miehistön jäsenen toimesta hyvässä ohjeistuksessa. Näin päästiin kokemaan tuulen voima ja vene lipui eteenpäin maltillista vauhtia. Vuorollamme harjoittelimme pinnalla ohjaamista, tähystämistä ja paperisen merikartan lukemista. Välillä kapteenin puhe tuntui vieraalta kieleltä kaikkien purjehdus- ja meritermistön vuoksi, mutta onneksi asiat tulivat kuitenkin tavalla tai toisella selväksi.
Kasnäsistä Hankoon matkatessa Hangon läntisellä vastaan osui melkoisia maininkeja, jolloin vene keinui ensimmäistä kertaa niin että tunsi olevansa merellä. Sisätiloissa tuli helposti huono olo, joten yritimme kaikki pysyä sitloorassa ja pitää katseen horisontissa. Jossain kohtaa Hangon läntisellä tuuli heikkeni sen verran, että etupurjeen avuksi käynnistettiin moottori. Kapteenin sanoin pinnassa ohjaaminen sujui kaikilta todella hyvin ja Hankoon saavuimme nälkäisinä, mutta hyvillä mielin.
kirjoitti Heta
Hanko-Elisaari 25.6.
Heräsimme melko koleaan aamuun, mutta olimme jo tottuneet siihen. Keliennusteet näyttivät hyviltä ja ennen lähtöä kävimme syömässä maukkaan aamupalan makasiineilla. Eritoten haudutettu puuro ja miljöö saivat paljon kehuja. Köydet irroitettiin klo 11 ja kokka kohti Elisaarta. Purjeet nostimme heti Hangon edustalla ja pääsimme laskettelemaan kohtuullisessa sivutuulessa koko päivän. Jatkoimme vanhalla sapluunalla eli jokainen oli ohjailuvuorossa tunnin kerrallaan ja navigoinnin hoiti 2 henkilöä yhdessä kartan kera. Kaikki sujui jo hämmästyttävän hyvin ja alus soljui hienosti varmoissa käsissä väyliä pitkin karikot kiertäen. Elisaaren hienoon satamaan saavuimme klo 18 ja satamamaksun jälkeen varasimme rantasaunan ja sitä ennen sytytimme nuotion laavulle ja söimme herkullisen päivällisen hyvässä seurassa ja hyviä keskusteluia käyden. Eritoten jäi mieleen Mian ja Niinan hysteeriset naurut, jotka tarttuivat myös muihin. Voi olla, että väsymyksellä oli osansa tähän. Saunan ja uinnin jälkeen kömmimme yöpuulle, kapu nukkui riippukeinussa testaten uutta investointiaan ja unet jäivät melko vähäisiksi. Sen sijaan veneessä oltiin nukuttu hyvin ja ahkera miehistö olikin jo valmistanut maukkaan aamupalan jo klo 0730. Mikäs onkaan mukavampaa kuin herätä puhelinsoittoon jossa ilmoitetaan että aamupala on valmis!
Kirjoitti Kai
Elisaari-Espoo 26.6.
Moottori startattiin klo 10 ja siirryimme vastarannalle septitankin tyhjennykseen. Opiskelimme laitteen toiminnan ja imaisimme jätteen laiteen syövereihin. Onneksi näitä laitteita on hyvin pitkin rannikkoa, koska vielä 1990 luvulla veneet laskivat jätteensä mereen, mikä ei ole ollut meidän herkälle Itämerelle mitenkään pitkäjänteistä toimintaa. Sari aloitti ohjaamisvuoronsa läpi kapean Elisaaren salmen, josta pääsimme turvallisesti väylälle ja nostimme purjeet. Niina ja Mia nostivat isopurjeen sujuvasti ja Heta hoiti keulapurjeen noston. Nostot sujuivat mallikkaasti ja suuntasimme kohti Porkkalanselkää. Aurinko helotti kirkkaalta taivaalta ja mukava luoteistuuli liikutti venettä sutjakkaasti läpi Porkkalanselän, joka oli helppo alue navigaattoreille. Rönnskärin majakalle saavuttaessa navigaattoreiden piti taas herkistyä ja jatkoimme 9m rantaväylää pitkin kohti Espoota. Jos on paha jäätalvi ja ahtojäät ja tuulet vaikeuttavat avomerellä kulkemista, niin tällöin on laivaliikenne ohjattu kyseiselle rantaväylälle. Näin on viimeksi tehty yli 1o vuotta sitten. Jokainen ohjasi vuorollaan läpi saarien ja iltapäivällä alkoi Espoon Haukilahden kotisatama jo lähestyä. Miehistö valmisteli veneen tulokuntoon, laski ja viikkasi purjeet ja kiinnitti veneen omalla paikalleen. Töijaus sujui hienosti. Tavaroiden keräys ja veneen loppusiivous ja reissu oli paketissa. Porukka lähti kotiinsa reppu täynnä uusia kokemuksia ja uusia tuttavuuksia. Toivottavasti joku jopa löytää uuden harrastuksen purjehduksesta.
kirjoitti Kai
Jokaisella meistä oli varmasti omat haaveet ja odotukset kurssin annista. Purjehdus, meriluonto, erilaiset tuulet ja itselleni erityisesti auringon lämpö, josta nautimme viimeisenä päivänä. Matkateko tarjosi niin poutaa kuin tyrskyjä. Päivät täyttyivät puuhakkaasta tekemisestä. Uuden oppimisesta. Kiitollisena saimme havaita, kuinka edistyimme päivien aikana purjehduksesta. Esiin astui yhdessä tekemisen tärkeys, kaikkia tarvittiin, ja jokaiselle löytyi tekemistä. Leppoisaa ja hyväntuulisuutta. Täydellinen kesäloma aktiivisesta lomasta nauttiville. Tarvittiin vain ripaus rohkeutta ilmoittautua kurssille, sitten vain asiat lutviutuivat kohdilleen. Kertyikin taas kauniita muistoja! Suurkiitos kaikille!
kirjoitti Niina
Lopputulemana kurssi oli mielestäni hyvin onnistunut. Kaikki oppivat hämmästyttävän nopeasti ohjaamaan venettä turvallisesti jopa aallokossa ja navigointi sujui erittäin hyvin. Kertaakaan emme olleet eksyksissä. Käytimme ainoastaan paperikarttoja, jotta opimme navigoimaan perinteisellä tavalla. Miltei kaikissa veneissä on elektroniset apuvälineet navigointiin ja hyvä niin, mutta on hyvä myös osata navigoida paperikartoilla, koska järjestelmät voi pettää tai niissä on häirintää tai muuta vastaavaa. Kurssi ja veneemme Kassandra sai myös rakentavaa palautetta ja kehitysehdotuksia tuleviin kursseihin ja pyrimme toteuttamaan pienet puutteet kuntoon. Ryhmähenki oli loistava ja nauru oli herkässä tällä reissulla. Suurkiitokset kurssilaisille eli Hetalle, Mialle, Niinalle, Sarille ja Sonjalle! Olitte ihan huippuporukka.
Toivottavasti näemme purjehduksen merkeissä tulevaisuudessa!
Kirjoitti Kai
Lisää kommentti
Kommentit